Kukahan vois, kukahan vois...

...laulun pussista vetää pois!

Isommille pikkuihmisille, meidän kirpulle ja kummipojalle, matkaa pukinkonttiin laulupussit. Meidän neiti on kova tyttö laulamaan, kummipoika ei niinkään, mutta jospa hänkin siitä innostuisi. :)

Huristelin pussit tyttösten mentyä nukkumaan, ja nyt täytyy kiittää armasta ukonronttia mahtavasta etukäteisjoululahjasta; vanha ompelukone vaihtui uuteen. <3 Oli silkkaa nautintoa ommella, kun koneella ja minulla oli selvästi yhteiset sävelet. Vanhan loppuunajetun kaverin kanssa oli viime aikoina aika lailla hankaluuksia. Mutta kaikesta huolimatta vanhuskin jää meille, ukkeli ommelkoot sillä kun kyllästyy odottamaan, että koska se vaimo ompelee hänen työhaalareihinsa vetoketjun. :)

Pussin suuaukossa on kuminauha kuromassa pussin suuta umpeen. Mitenkään kovin tiukkaan en kuminauhaa laittanut. Ajattelin että pikkuihmisten on helpompi noukkia pussista laulukortteja, kun käsi mahtuu kunnolla pussin suusta sisään. 

Kortteja päällystäessä kaipasin taas kerran laminointikonetta. Kyllä kontaktimuovin kanssa askartelu yön pimeinä tunteina saattaa alkaa ahdistamaan. :)

Joulu tulla jolkottaa...

Taas on tovi viime päivityksestä. Valmiita juttuja on syntynyt, mutta ne eivät vain jostain syystä ole eksyneet tännepäin. :) Tuntuu ettei kuvaamiseen juuri löydy aikaa, ja pikku neidit kaikesta innokkuudesta huolimatta eivät ole parhaita kuvausassistentteja. ;) He tekevät hommasta jopa suhteellisen haasteellista. 

Keskeneräisiä töitä on puikoilla, koneen paininjalan alla, leikkaa/liimaa-osastolla, sekä neulan alla. Joulun villasukat on jo saatu valmiiksi. Viime vuodesta jäi joitain ylimääräisiä, niin urakka oli hiukan tavallista pienempi. 

Lasten kanssa ulkoiltaessa olen pikkuhiljaa tehnyt kranssia talon seinään. Eilen se valmistui ja tänään se kotiutui autotallin seinään. Piti käydä hakemassa hiukan jouluvalotäydennysta, yksi sarja ei riittänytkään. Pohjana kranssissa on mikä lie vanhan kärrynpyörän tai tynnyrin metallirangas. Ukon rontti kaatoi pihalta väärässä paikassa sijainneen kuusen ja siitä sain hyvää materiaalia kranssiin. 

Tänä vuonna otamme sisään vain pienen pöytäkuusen, Tahmatassu kun on kova tyttö kiipeilemään ja tutkimaan. Näin toivottavasti vältytään "kuusi hyökkäsi pienen lapsen kimppuun"- episodit. :) Ulkona tönöttää sitten isompi kaveri, jolle laitoimme Pikku Kirpun kanssa tänään jouluvalojen lisäksi hieman joulupalloja oksille killumaan. Ja kyllä, hulluhan tämä nainen on. :D

 

Höh, enpä saanutkaan kuvaa käännettyä Olkoot nyt sitten noin.

 IHANAA JOULUNODOTUSTA JA KIIREETÖNTÄ LAHJATEHTAILUA!

 

 

Kirjavalehtinen puu

Pikku Kirpun huoneen remontti on aloitettu jo jokin aika sitten. Seinien ja katon maalaus tuli ulkoistettua; homman kävi hoitamassa pari maalariopiskelijaa. Jotain pientä meikäläinenkin on huoneeseen saanut tehtyä, mutta paljon on vielä tekemättä.

Siskon kanssa väkerrettiin Pikku Kirpun huoneeseen puu nurkkaan nököttämään.

Puun lehdet on tehty scrappipapereista, jotka löytyivät yllättäen Prismasta ja kaiken lisäksi suhteelliseen halvalla. Runko maalattiin seinämaalilla.

Puuhun on tulossa vielä linnunpönttö ja katosta laitan roikkumaan pikkuisia lintusia, kunhan vaan saan ne tehtyä. :) Muitakin juttuja on tulossa, mutta mutta... Kaikki aikanaan. :)

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Kumppareita ja kukkia

Nurkissa on pyörinyt jo pitkään hivenen liian ahtaiksi muuttuneet(?) sydänkumpparit, joista en kuitenkaan ole malttanut luopua. Melkein yhtä kauan olen tiennyt mihin tarkoitukseen sydämmelliset saappaat pääsevät eläkepäiviään viettämään.

 Kumppareiden pohjaan porasin reiät ja täytin ne noin puoleenväliin hiekoitussepelillä ja loput varresta mullalla. (Koitin ensin tyrkätä niihin kiviä, mutta eihän ne penteleet pysyneet pystyssä. Sepeli jakautuu tasaisesti saappaasen ja on ainakin toistaiseksi pitänyt saappaat pystyssä.)  Sitten vain kukat saappaan varresta sisään, tässä tapauksessa sinne päätyi miljoonakellot ja lilat riippalobeliat. Nyt kyn vielä pihalla tallusteleva Stigu-pukki ymmärtää että tämän mamman kukat on syytä jättää syömättä. :)

IHANAISTA JUHANNUSTA KAIKILLE LUKIJOILLENI  JA SATUNAISILLE VIERAILJOILLE!

TämäKIN projekti otti taas oman aikansa, mutta nyt se on vihdoin valmis ja luovutettu eteenpäin. :) Siskolla oli synttärit tuossa jokunen kuukausi sitten, ja kaikesta ajanpuutteesta huolimatta halusin tehdä hänelle lahjan itse. Sain ommeltua, kirjottua ja harsittua pätkän silloin, toisen tällöin. Lähinnä siis silloin kun pikkuihmiset olivat untenmailla.

Olkapäillä olevat röyhelöt kuuluvat alla olevaan mekkoon, näyttäisivät kyllä kivalta essussakin.

Kuminauhatamppi pitää essua selänpuolelta kurissa

Helmaan kirjottu teksti

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Rintarossi raitakankaasta, keltaisesta vetoketjusta ja suuresta napista

Ohje essuun on Suuri Käsityö lehdestä. Nyt en millään jaksa nostaa itseäni tästä sohvan nurkasta ylös mennäkseni katsomaan mistä numerosta se oli. :) Lisäillään tieto sitten myöhemmin. Lehdessä essu oli käännettävä versio, tämän tein "yksinkertaisena". Röyhelöt ja koristeet ideoin itse ja kanttinauhalla kanttasin reunat ja hiha-aukot. Ohjeessa oli kengurutasku, jonka vain pistin puoliksi ja äiteen avustuksella katsoin sopivat paikat taskuille. :) Kaikki kankaat on omista varastoista. Olen epävirallisessa ostolakossa. Ostan vain sellaista mitä oikeasti tarvitsen. Varastoissa on kaikenlaisia kankaita ihan riittämiin. Eivät ne varmaan marinoimalla parane. ;)

Aika ruokottaman näköinen tuo valmis tuotos, koska se on jäänyt silittämättä. Olen maailman laiskin silittäjä, ja varsinkin ompeluprojekteissa se olisi ainakin toisinaan melko tarpeellista. Nyt olen skarpannut sen suhteen ja työnalla oleva Pikku-kirpun takki on ollut suhteellisen paljon silitysraudan kanssa tekemisissä. Äiti on jo pitkään teroittanut silittämisen tärkeyttä ommellessa. Nyt se taitaa vihdoin upota tähänkin päähän. Kyllähän se lopputulos vaikuttaisi olevan paljon paremman näköinen.

Sisko tuntui olevan tyytyväinen lahjaansa, lupasi kiinnittää harrastehuoneen seinälle koukun essua varten. :)

Punaista ja pallollista perjantaita!

Mitenköhän mä tän Bloggerin kanssa nyt pärjään, kun se tolleen salakavalasti on mennyt muuttamaan ulkoasuaan. No, ehkäpä jopa mun imetysdementiasta kärsivä pääni pystyy sisäistämään nämä pienet muutokset jotka on ulkoasuun tehty. :)

Pikku Kirpun neuvolakortinkannet on olleet jo jonkin aikaa valmiina, nyt vihdoin sain ne kuvattua. 

Kaavat olen piirtänyt muovisista neuvolakortin kansista, kuvat on kirjottu muliinilangalla.

Etukantta koristaa kärpässieni

Sisäpuolella seikkailee herra Siili

Aikalailla äidin mieltymysten mukaan on kannet tehty, mutta kyllä Pikku Kirppukin niistä pitää. :) Seuraava projekti olisikin Tahmiksen nlakorttien kannet.

Mä olen rakastunut...

Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa eräs linjakas yksilö jonka olemassaolosta sain tietää vasta tänään.
Tässä hän nyt on, kaikessa kauneudessaan:


Jumaloinnin kohde on Singerin 160-vuotis juhlamalli. PAKKO SAADA! Ja ulkonäön lisäksi löytyy koneesta kaikki meikäläiselle tarvittava. Huohh!!!!