Kumppareita ja kukkia

Nurkissa on pyörinyt jo pitkään hivenen liian ahtaiksi muuttuneet(?) sydänkumpparit, joista en kuitenkaan ole malttanut luopua. Melkein yhtä kauan olen tiennyt mihin tarkoitukseen sydämmelliset saappaat pääsevät eläkepäiviään viettämään.

 Kumppareiden pohjaan porasin reiät ja täytin ne noin puoleenväliin hiekoitussepelillä ja loput varresta mullalla. (Koitin ensin tyrkätä niihin kiviä, mutta eihän ne penteleet pysyneet pystyssä. Sepeli jakautuu tasaisesti saappaasen ja on ainakin toistaiseksi pitänyt saappaat pystyssä.)  Sitten vain kukat saappaan varresta sisään, tässä tapauksessa sinne päätyi miljoonakellot ja lilat riippalobeliat. Nyt kyn vielä pihalla tallusteleva Stigu-pukki ymmärtää että tämän mamman kukat on syytä jättää syömättä. :)

IHANAISTA JUHANNUSTA KAIKILLE LUKIJOILLENI  JA SATUNAISILLE VIERAILJOILLE!

TämäKIN projekti otti taas oman aikansa, mutta nyt se on vihdoin valmis ja luovutettu eteenpäin. :) Siskolla oli synttärit tuossa jokunen kuukausi sitten, ja kaikesta ajanpuutteesta huolimatta halusin tehdä hänelle lahjan itse. Sain ommeltua, kirjottua ja harsittua pätkän silloin, toisen tällöin. Lähinnä siis silloin kun pikkuihmiset olivat untenmailla.

Olkapäillä olevat röyhelöt kuuluvat alla olevaan mekkoon, näyttäisivät kyllä kivalta essussakin.

Kuminauhatamppi pitää essua selänpuolelta kurissa

Helmaan kirjottu teksti

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Rintarossi raitakankaasta, keltaisesta vetoketjusta ja suuresta napista

Ohje essuun on Suuri Käsityö lehdestä. Nyt en millään jaksa nostaa itseäni tästä sohvan nurkasta ylös mennäkseni katsomaan mistä numerosta se oli. :) Lisäillään tieto sitten myöhemmin. Lehdessä essu oli käännettävä versio, tämän tein "yksinkertaisena". Röyhelöt ja koristeet ideoin itse ja kanttinauhalla kanttasin reunat ja hiha-aukot. Ohjeessa oli kengurutasku, jonka vain pistin puoliksi ja äiteen avustuksella katsoin sopivat paikat taskuille. :) Kaikki kankaat on omista varastoista. Olen epävirallisessa ostolakossa. Ostan vain sellaista mitä oikeasti tarvitsen. Varastoissa on kaikenlaisia kankaita ihan riittämiin. Eivät ne varmaan marinoimalla parane. ;)

Aika ruokottaman näköinen tuo valmis tuotos, koska se on jäänyt silittämättä. Olen maailman laiskin silittäjä, ja varsinkin ompeluprojekteissa se olisi ainakin toisinaan melko tarpeellista. Nyt olen skarpannut sen suhteen ja työnalla oleva Pikku-kirpun takki on ollut suhteellisen paljon silitysraudan kanssa tekemisissä. Äiti on jo pitkään teroittanut silittämisen tärkeyttä ommellessa. Nyt se taitaa vihdoin upota tähänkin päähän. Kyllähän se lopputulos vaikuttaisi olevan paljon paremman näköinen.

Sisko tuntui olevan tyytyväinen lahjaansa, lupasi kiinnittää harrastehuoneen seinälle koukun essua varten. :)