Kukahan vois, kukahan vois...

...laulun pussista vetää pois!

Isommille pikkuihmisille, meidän kirpulle ja kummipojalle, matkaa pukinkonttiin laulupussit. Meidän neiti on kova tyttö laulamaan, kummipoika ei niinkään, mutta jospa hänkin siitä innostuisi. :)

Huristelin pussit tyttösten mentyä nukkumaan, ja nyt täytyy kiittää armasta ukonronttia mahtavasta etukäteisjoululahjasta; vanha ompelukone vaihtui uuteen. <3 Oli silkkaa nautintoa ommella, kun koneella ja minulla oli selvästi yhteiset sävelet. Vanhan loppuunajetun kaverin kanssa oli viime aikoina aika lailla hankaluuksia. Mutta kaikesta huolimatta vanhuskin jää meille, ukkeli ommelkoot sillä kun kyllästyy odottamaan, että koska se vaimo ompelee hänen työhaalareihinsa vetoketjun. :)

Pussin suuaukossa on kuminauha kuromassa pussin suuta umpeen. Mitenkään kovin tiukkaan en kuminauhaa laittanut. Ajattelin että pikkuihmisten on helpompi noukkia pussista laulukortteja, kun käsi mahtuu kunnolla pussin suusta sisään. 

Kortteja päällystäessä kaipasin taas kerran laminointikonetta. Kyllä kontaktimuovin kanssa askartelu yön pimeinä tunteina saattaa alkaa ahdistamaan. :)

Joulu tulla jolkottaa...

Taas on tovi viime päivityksestä. Valmiita juttuja on syntynyt, mutta ne eivät vain jostain syystä ole eksyneet tännepäin. :) Tuntuu ettei kuvaamiseen juuri löydy aikaa, ja pikku neidit kaikesta innokkuudesta huolimatta eivät ole parhaita kuvausassistentteja. ;) He tekevät hommasta jopa suhteellisen haasteellista. 

Keskeneräisiä töitä on puikoilla, koneen paininjalan alla, leikkaa/liimaa-osastolla, sekä neulan alla. Joulun villasukat on jo saatu valmiiksi. Viime vuodesta jäi joitain ylimääräisiä, niin urakka oli hiukan tavallista pienempi. 

Lasten kanssa ulkoiltaessa olen pikkuhiljaa tehnyt kranssia talon seinään. Eilen se valmistui ja tänään se kotiutui autotallin seinään. Piti käydä hakemassa hiukan jouluvalotäydennysta, yksi sarja ei riittänytkään. Pohjana kranssissa on mikä lie vanhan kärrynpyörän tai tynnyrin metallirangas. Ukon rontti kaatoi pihalta väärässä paikassa sijainneen kuusen ja siitä sain hyvää materiaalia kranssiin. 

Tänä vuonna otamme sisään vain pienen pöytäkuusen, Tahmatassu kun on kova tyttö kiipeilemään ja tutkimaan. Näin toivottavasti vältytään "kuusi hyökkäsi pienen lapsen kimppuun"- episodit. :) Ulkona tönöttää sitten isompi kaveri, jolle laitoimme Pikku Kirpun kanssa tänään jouluvalojen lisäksi hieman joulupalloja oksille killumaan. Ja kyllä, hulluhan tämä nainen on. :D

 

Höh, enpä saanutkaan kuvaa käännettyä Olkoot nyt sitten noin.

 IHANAA JOULUNODOTUSTA JA KIIREETÖNTÄ LAHJATEHTAILUA!