21 m/s

Kun aamulla päästin koiran ulos, odotti pihalla myrskyn aikaansaama yllätys... Puutarhakatos oli ottanut tuulta alleen ja lähtenyt terassilta huimiin seikkailuihin.

Kalua tästä ei enää saa, on hitsaukset pettäneet ja osat hiukan pahasti vääntyneet. Kunhan sade tosta lakkaa, "pääsen" jatkamaan purkuhommia. Puuhaa jo muutenkin työntäyteiseen päivään. Sivuseinät on jo irrotettu ja kovasti olen pähkäillyte, että voisiko niitä jossain hyödyntää...

PInkki lisko

Olipas tämäkin urakka. Ihan helppo homma periaatteessa, mutta materiaali aivan kammottavaa ommella. Kangas on kuin paksua, karvapintaista verkkarikangasta. Hurjan liukasta ja kone ei tykännyt materiaalista. Ei siis saumuri eikä perusompelukone. Vaan valmiiksi se saatiin.

Ensin ajattelin laittavani hännän pukuun, mutta jätin sen ihan turvallisuussyistä pois. Neiti on kova kiipeilemään ja eipä nyt sitten jää hännästä roikkumaan mihinkään. :) Ajattelin kyllä, että hännän voisi laittaa nepparilla kiinni. Lahkeen- ja hihansuissa on kuminauhat.

Tämän puvun kanssa sovitus onnistui paremmin kuin tähtihaalarin. Olikohan syynä se, että pukija ei ollut äiti... ;)

Tähdellinen haalari

Tässä se haalarinkuvatus vihdoin valmiina. Aamulla olin innoisani pukemassa Pikku Kirppua siihen, mutta neidillä oli jotain asiaa vastaan. Sain kuin sainkin haalarin kakaraisen päälle, mutta hän omatoimisesti riisui sen hyvinkin nopeasti. Ja kyseessä on kuitenkin mukelo joka ei kunnolla osaa riisua vaatteita, se on opetteluasteella. No, tänään se sujui kuitenkin hyvin. :) Yritin myöhemminkin saada haalaria Pikku Kirpun päälle, mutta vastaus oli aina tiukka "EI!". Että se siitä. Sama juttu oli hiippapipon kanssa. Sitä neiti kyllä jo käyttää, kun se ensin oli koekäytetty Ukonrontilla. Pitäisiköhän tuo liki kaksimetrinen koittaa tunkea tuohon 84 cm haalariin... :)

Mutta siis, tässä haalarinkuvatus.

Haalarin kaava on Elsebeth Gyntherin kirjasta Ompele Lapselle 0-4-v. Haalari on tehty 1-vuotiaan koon mukaan. Oli siinä ja siinä, että oliko kangas liian tukevaa kaavaan, mutta hyvältä se päällä näytti, siis sen hetken mitä se ehti Pikku Kirpun päällä olla. ;) Saumuri taas ei ollut lainkaan yhteistyökykyinen; se ei suostunut ompelemaan kangasta tuplana, joten peruskoneella painettiin menemään. Hupun vinokantti kiinnitetty napinläpiompeleella. Ulkoapäin haalari on suht onnistuneen oloinen, nurjaapuolta en kenellekään esittelisi. :/

Ja koska en kaikista matkanvarrella tulleista ongelmista lannistunut, päätin aloittaa neidille liskohaalaria. No, sain sen leikattua ja aloitin ompelua, ja kas... Saumuri ei ilmeisesti tykkää haalariompeluksista. En millään löytänyt kankaalle sopivia säätöjä ym. pientä kivaa, ja homma jäi odottamaan parempia aikoja. Kaipa siirryn huomenna perusompelukoneen ääreen työskentelemään.

Nyt taitaa olla hyvä hetki rentoutua teekupposen ja sukkakutimen parissa. Kuulemisiin!

*muoks* Tänäänhän oli kansallinen epäonnistumisen päivä. Johtuikohan ongelmat liskohaalarin kanssa siitä... ;)

Ärrinmurrinmärinää!!!

Voihan kökkö! Aloitin Pikku Kirpulle fleecehaalaria muutama päivä sitten. Koska fleece on ehkä pikkuisen synkeän väristä (mustaa) pienelle tyttöselle, ajattelin piristää sitä jollain tavalla. En ole koskaan koittanut applikointia, ja nyt ajattelin sitä sitten yrittää. Leikkasin trikoosta erivärisiä tähtiä ja aloin hommiin. Kiinnitin tähdet lahkeeseen ja aloin huristelemaan. Mielestäni lopputulos oli suhteellisen siedettävä, vaikka muutama hyppytikki matkan varrelta löytyykin. :) Nostin työn ylös "ihaillakseni" kätteni töitä, ja kas... Olinpa sitten applikoinut ne penteleen tähdet haalarin  takakappaleeseen. No, siellä ne saavat olla. En jaksa nähdä purkamisen vaivaa. Pitää siis tehdä etukappaleen osalta uusi yritys. Ja kuvia ko. projektista kun haalari valmistuu. :)

Kuva: http://www.pimpmyspace.org

Hattu, sukkia ja muutama traktori

Fb:n ompeluhaasteessa oli aiheena välikauteen sopiva päähine. Se oli olevinaan hyvä syy vihdoin ja viimein tehdä Pikku Kirpulle hiippalakki Elsebeth Gyntherin kirjasta.

Lakin päällinen on hiukan paksumpaa puuvillaa ja vuorina vaaleanpunainen fleece. Kuvaamisen jälkeen lisäsin lakin reunalle vielä pätkän kuminauhaa. Koekäytössä lakki lörpötti sen verran, että korvat pääsisivät kyllä paleltumaan. Kunhan tuo tättähäärä herää Ukonrontin kanssa päikkäreiltä tehdään uusintasovitus. :) Lakki oli melkoisen nopea tehdä, aikaavievin osuus oli vinokantin tekeminen.

Joulupukin pikkuapulainen on saanut jotan aikaiseksi. Sukkia olen tehnyt lisää edellisten jatkoksi, vaikka vielä niitä tarvitaan. Pikkuväelle pitää vielä tehdä varpaan lämmikettä ja muutamat naisten sukat, niin sitten tämän joulun sukkaurakka alkaa olla valmis. (Joka vuosi uhkaan jättää sukat tekemättä, mutta en pysty kuitenkaan, koska tiedän että niitä pehmeitäkin paketteja odotetaan. ;) ). Mutta se inhottavin osuus jo valmistuneista sukista tuli tehtyä eilen; sain pääteltyä kaikki langat sukista. Neulon kyllä mielelläni sukkia mutta se lankojen päättely... YÖK!

Sukissa lankana Novitan 7 veljestä. Harmaankirjavissa äidin tuomaa lankaa Tallinnasta. Vyötteet hukkuneet aikaa sitten, joten ei hajuakaan langan tiedoista.

Kummipojalla oli elokuussa 2v synttärit ja tarkoitus oli tehdä hänelle Metsolan joustofroteesta traktoripaita. Paita on ollut kyllä ajoissa valmis, mutta ruskean resorin metsästys on ollut aikamoinen urakka. Enpä ole kyllä viime aikoina paljon kotoa poistunut ruokakauppaa pidemmälle. :) Nyt se resori  jokatapauksessa löytyi. Jätti-Rätissä ei ole ollut mitään paitaan sopivaa resoria, ja Eurokankaassa en ole pitkään aikaan käynytkään. Käynti Paimion Virpakassa ratkaisi ongelman. Resori löytyi ja paita saatiin valmiiksi. Virpakassa oli aivan ihania kankaita, mutta sain hillittyä itseni.Hyvä minä!!

Kangas siis tilattu Lasten Metsolasta ja kaava Ottobresta pikkuisin muokkauksin.

*muoks* Tajusinpa tässä yhtäkkiä, että taisinpa tehdä pikkuruisen mokan paidan hihansuun resoreissa... Resoreita leikatessa pyöri mielessä housut, jotka ajattelin tehdä puserolle kaveriksi, ja pelkään pahoin, että nyt on hihansuun resoreissa mitat lahkeensuun resoreiden mukaan. :/ 

Hanskaharjoituksia

Fb:ssa sain kutsun ompeluhaasteeseen, jonka aiheena oli hanskat. Vaikka en haasteeseen ajatellutkaan osallistua, löysin itseni kuitenkin etsimästä kaavoja Pikku Kirppun hanskoihin. Ja täytyy kyllä nyt sanoa, että eipä ole hanskojen ompelu meikäläisen juttu. Ehkä sitten kun pikkuisen käsi on hiukan isompi, on sitten ehkä helpompi ommellakin. Vaikka muuten tykkäänkin näperrellä pikkujuttuja, en juurikaan pidä siitä ompelemisessa. Mutta tulipahan koitettua, oikein kaksin kappalein.

Ajattelin tehdä Pikku Kirpulle "autoiluhanskat". Ohuemmat ja olevinaan hiukan siistimmät. Suurin osa hanskoista joita kotoa löytyy, ovat lähes aina enemmän tai vähemmän kuraisia.;)

Päällikankaaksi valitsin varastoista ruudullisen puuvillan ja vuorina on trikoo. Oravan ja tammenterhojen kuva on otettu suoraan internetin ihmeellisestä maailmasta ja kirjottu hanskaan ennen ompelua. Ja kaava hanskoihin Elsebeth Gyntherin kirjasta.

Pikku Kirppu käyttää mielellään hanskoja, vaikka ei muuten aina haluaisikaan pukeutua, ja nämäkin olisi haluttu ottaa heti käyttöön. Ja kokeiluun ne olisivatkin päässeet, jos ne vain olisi sattunut saamaan käteen... Suuaukko oli  hiukkasen liian pieni, ja kämmen ei mennyt leveimmästä kohdasta sisään. Ja niinhän siinä sitten kävi, että rakkaalla lapsella meni hermot ja tuli kiukku kun "koirahanskat" eivät totelleet. (Tämä äiti kyllä luuli kirjoneensa hanskaan oravan...) Olisi ehkä sittenkin pitänyt tehdä hanskat isomman koon mukaan, niin kuin ensin harkitsin. :)

Ja tässä kokeilu nro. 2. Ne eivät ole vielä päässeet Pikku Kirpun käsiin asti, mutta vaikuttaisivat hiukan liian isoilta... Kankaat näihinkin pikkupaloja, jotka ovat jääneet muista töistä. Vuorissa on ranteen kohdalle tikattu pätkä kuminauhaa. Ohje Ottobrestä.

Ainakin toistaiseksi hanskakokeilut laitetaan jäihin.

Keskeneräisyyksien tekemisenkin olen saanut aloitettua, kuten myös monen uuden projektin työn alle. ;) Kuistilla on nyt vihdoin uudet verhot, neuvolakorttien kansissa tapahtunut jonkinlaista edistystä ja Pikku Kirppu on saanut kasallisen hernepusseja. (Kuvia ei vielä tarjolla, kamerasta loppui akku kesken kaiken.) Paljon on vielä tekemättäkin, ja tuntuu, että kun yksi työ valmistuu on tilalle tullut kaksi uutta. ;)

Nyt hetkeksi sohvan nurkkaan sukkapuikkoja heiluttamaan, ja sitten unten maille. Lämpöisiä unia!

Keskeneräisyys vaivaa

Tuntuu että keskeneräisien töiden kasa vain kasvaa. Miksi pitää aloittaa uusi työ ( tai tässä tapauksessa monta uutta), vaikka vanhojakin on vaikka kuinka ja paljon tekemättä. Tätä menoa en saa mitään valmiiksi. Nyt on puoli- tai lähes kokonaan valmiina kuistin verhot, neuvolakorttien kansia, pehmoja, villasukkia, lastenvaatteita, tiskirättejä, sytykeruusuja ja -käpyjä... Aaarghh! Ja ihan kuin ei tosiaan muuten olisi tekemistä, niin seilailen pitkiä aikoja blogien, lehtien ja kirjojen ihmeellisessä maailmassa, ihan vaan jos vaikka saisin jonkin kivan, tai vaikka useamman, idean uusia töitä varten.

Jotain pientä sain valmiiksi asti väkerrettyä Pikku Kirpun viihtyessä hetken aikaa hiekkalaatikolla. Syksyistä koristetta oveen.

Joka syksy ja joulunaikaan lupaan ja vannon, etten jaksa nähdä kranssin ym. ovikoristeen tekemisen vaivaa, koska se on yleensä aika lyhytaikainen ilo. Ja kiitos tästä kuuluu nelijalkaiselle ystävälleni, joka joka kerran kun oveen on jotain laitettu roikkumaan, on jossain vaiheessa raadellut koristeen epämääräiseksi silpuksi. No ajattelinpa koittaa TAAS kerran onneani, onhan ihana koiruuteni jo taas vuoden vanhempi, ja ehkä sitä järkeä on tullut lisää, vaikka sitä ei päälle päin olekaan huomannut. Niinpä niin... Tässä lopputulos:

Pitäisi kai olla tyytyväinen, että kranssi edes on ovessa, ja sen tunnistaa kranssiksi. Usein ovessa on roikkunut pelkkä ripustuslenkki. Ja taas lupasin itselleni, etten enää tee mitään roikkuvaa oveen. No, joulunaikaa odotellessa. Kyllä siellä silloin taas roikkuu päivän tai pari jotain jouluista, kunnes kirppukasa tulee ja muotoilee sen uudelleen.

Pikku Kirpun mommo on ahertanut ja tehnyt Kirpulle kasallisen vaatteita retro- ja kierrätyskankaista. Laitanpa näistä ihanuuksista kuvat tänne, niin on jotain ihasteltavaa, kun nuo omat hommat ei edisty.